 |
|
|
||
 |
||||
 |
||||
 |
||||
 |
||||
 |
||||
 |
||||
 |
||||
 |
||||
 |
||||
|
|
SELITTELYÄ JA SELVITTELYÄ Piirtänyt olen koko ikäni, mutta aivan ensimmäisen kerran oikeisiin maaleihin tartuin vasta ´92 (Haaviston Kyllikin opetuksen
pakottamana). Niinpä myöhemmin Kankaanpään taidekoulussa maalaus tuntui luonnollisimmalta keinolta toteuttaa itseään. Ehkäpä juuri siksi, että maalatessa työn jäljen näkee heti, toisin kuin esimerkiksi grafiikassa,
jossa on ihan liikaa työvaiheita. Samoin kärsivällisyyttä pitäisi löytyä hiukan enemmän. Toisaalta samoin ajattelin noin 7 vuotta sitten veistämisestä, mutta nyt siitä on löytynyt paljonkin itseäni miellyttäviä
työtapoja. Mieluusti en muuta työkseni tekisikään kuin maalaisin, mutta ikävä kyllä kaikenlaista "turhaa" tässä elämässä samalla joutuu tekemään, että leipää ja levyjä ostettua saa. Näistä maalauksista
kuitenkin enempi. Eli nämä isommat työt ovat osa työllistämisprojektia, jossa tein Kauhajoen kaupungille kolme taulua kolmessa kuukaudessa. Työtä piisas kun laiskotellakin välillä piti. "Puuta heinää" on
jokseenkin kantaaottava tai enemmänkin kommentoiva maalaus. Päättämisen vaikeudesta ja mutkittelusta ja tietysti huonoista päätöksistä. Esimerkiksi siis. Oikeastaan koko työ lähti liikkeelle ideasta: taulu taulun
sisällä. Kaikki muu on hiukan niin kuin ekstraa. Eli laastin ja maalin avulla työstin tiiliseinän, johon kiinnitin perinteisemmän maalauksen, ensimmäistä kertaa kehyksissä. Sijoituspaikassa lukion tiloissa oli kolme
vanhaa taulua, jotka esittivät vuosikymmenten takaisia rehtoreita. Yritin siis saada omani sopimaan joukkoon. "Väärät työkalut" mammutin sovitin yksinkertaisesti ruokalaan sopivaksi. Lisäksi päätin pitää
työn sen verran simppelinä, että ruokasalin toisesta päästä saa taulun aiheesta vaivatta selvää, taulun yläreunakin ylettyi noin 6-7 metrin korkeuteen. Yhtenä pääasiana oli iskevä väri, joka on hieman hyökkäävä mutta
kuitenkin jotenkin miellyttävän pehmeä. Taulukokonaisuuden idea on juuri niin yksinkertainen kuin miltä se näyttää. Toki symboliikkaa voisi kaivella loputtomiin. Kauhajoen kaupungintalon kolmanteen kerrokseen
ripustettu "Suuri tuntematon" levisi jo suunnitteluvaiheessa useampiin osiin, siksi kai siitä pystyy melko helposti kehittelemään monenlaisia tulkintoja. Taulu sijaitsee teknisen osaston kerroksessa, joten
siitä jo sainkin jonkinlaisen peruslähtökohdan aiheelle. Työmies ja kone ovat yhdistyneet kreikkalaisen kentaurin muodossa ja oikeanpuoleista perinteikästä maisemaa reunustaa poikkileikkaus suurin piirtein 50-vuotta
vanhan talon seinästä. Taisipa tuosta tulla hiukan "jokaiselle jotakin". Kolme muuta taulua, keskenään hyvin samanhenkisiä, ovatkin jonkin verran ehtineet esiintyä muuallakin päin. Taulujen värimaailma on
melkoisen riisuttu; lähes mustavalko-sävytteinen esittävä osio ja lamaannuttavan tasainen vaalea värielementti. Esittäviin kohtiin on kahdessa taulussa vahvasti haettu insipiraatiota ja malliakin Syvä
uni-filmatisoinnista. Kaikkien taulujen ns. päähenkilö kokee oudon ajatushyökkäyksen, jonka johdosta pää palautuu värikentiksi viipaloiduissa muodoissa. Outoja tilanteita, oudoissa paikoissa. Vaikka työ olisikin
täysin esittävä ja kaikin puolin selkeä, ei sille välttämättä ole yhtä suljettua selitystä. Esimerkiksi työn nimi ja sen selitys voivat osoittaa katsojaa johonkin tiettyyn suuntaan. Kuka uskaltaisikaan väittää, että
suunnan täytyisi olla täsmälleen sama kuin tekijän ajatuksissa on alunperin ollut. Raine Liimakka 10/2001 SOME COMMENTS IN ENGLISH First three of the paintings were part of the (sort of) self-employment-project to the town of Kauhajoki. The first one is
basically about politics, but the whole idea began to develop after I decided to add a painting in a painting. The rest of it comes almost as
extra. "Wrong tools" is located in a big school diner, and I wanted to make sure that the painting is comprehensible from the other side of the
room. That´s one reason I kept it so simple, as well as the fact that it was lifted up to 6-7 meters. I also made sure that it fits in at the
location. "The great unknown" is in the city hall´s technical department. From there I got the idea of using a mix of a lumberjack and a machine
in the form of centaur from Greek mythology. Also there´s comparatively traditional/cliché-ish landscape from Finland backing the cross-sectioned 50 years old building style. It ended up everything for everyone, a bit.
Last three paintings are a same-spirited trio. Simple color fields with realistic sections in nearly b/w color, although, here my main mission was to not use any black paint at all. The main character experiences
an attack of sudden thoughts, which leads head to return to its original state as a form of sliced color fields. Some film noir connections. Although the work itself may be throughly realistic and plain in many
ways, it necessarily doesn´t mean that there is one sealed explanation to it. Merely the name of the work and the explanation to it may point the observer to a certain direction. But who would dare to say that the
direction should be the same as the one that artist has originally had in mind. Raine Liimakka
|