Syntynyt: 1954 tapaninpäivänä Teuvalla

Lapsuus ja nuoruus

Vietin lapsuus- ja nuoruusaikani Teuvan Norinkylässä, perheessäni isä oli kauppias ja äiti postiasemanhoitaja, minulla on yksi sisar ja yksi veli ja itse olen perheemme esikoinen. Nuoruusaika kului koulua käydessä ja kaupassa mitä erilaisimmissa hommissa, välillä myös myymäläautossa, baaritarjoilijana ja postiasemanhoitajanakin kesälomittajana, perheyrityksessä jokaisen oli puhallettava yhteen hiileen ja annettava työpanoksensa päivittäin . Sanoisin, että pikkutytöstä  ( 9-vuotiaasta tiskin takana ) asiakaspalvelutyössä olen oppinut ymmärtämään elämää ja erilaisia ihmisiä ja elämäntapoja todella laidasta laitaan, hyvää elämänkoulua, jota en pois antaisi.

Perhe

Löysin Jarin Kurkihotellista tapaninpäivänä 1975 (syntymäpäivänäni, jolloin olin  juuri päässyt sairaalasta umpisuolileikkauksesta ja kävelin aivan koukussa – Jari tietty heti ajatteli, että tuossa on potentiaalinen potilas!) Menimme naimisiin 1981 Jarin kanssa (ensitapaamisesta on nyt justiinsa kulunut neljännesvuosisata !! Herttinen sentään kuinka aika kuluu !) Kaksi lasta Reetta (-84) ja Pekka (-82) , lisäksi perheeseemme kuuluu howavart Veera ja cavalier king charles-spanieli Minni

Lyhyt työ- ja opiskeluhistoria:

Lukion jälkeen kävin kauppaopiston Vaasassa, jonka jälkeen kävin töissä useamman vuoden.  Uravalinta oli kai seurausta siitä, että kotona oli oma yritys ja yrittäjän maailma oli niin tuttua.  Opiskeluhalut heräsivät uudestaan ja hakeuduin jatkamaan Vaasan yliopistoon (silloinen korkeakoulu). Valmistuin kauppatieteiden maisteriksi v. 1985 pääaineena markkinointi.

Opettajan työt aloitin näihin aikoihin Suupohjan kauppaoppilaitoksessa, auskultoin ja sain sen jälkeen lehtorin paikan.  Tätä työtä olen tehnyt valmistumiseni jälkeen päätoimisesti tähän saakka.  Oppilaitos vaihtui v. 1996, jolloin siirryin Kauhajoen koti- ja laitostalousoppilaitoksen palvelukseen. Toimin nykyisin päätoimisena markkinoinnin ja yrittäjyyden lehtorina Seinäjoen ammattikorkeakoulun ravitsemisalan yksikön palveluksessa Kauhajoella. 

Vuonna 1999 aloitin taas opiskelemaan lisensiaatin tutkinto tähtäimessä joskus tulevaisuudessa.  Ammattikorkeakoulu asettaa paljon uusia haasteita ja vielä ei tiedä mihin se vie ja olenko lopun ikääni opettajana???  Opettajan työ on kyllä aikamoisen luovaa ja mielenkiintoista mutta toisaalta hyvin kuluttavaa työtä.

Suhde kuvien tekemiseen

Pienessä kylässä kasvaneena minulla on ollut se "erityisetu", että ajanvietettä ei ollut kodin ulkopuolella lähimaastossa tarjolla, harrastuspiirit kansalaisopistossa aloitin öljyvärikursseista sekä Kalevan nuorissa kansantanssiharrastuksesta jo aivan nuorena, pääsääntöisesti pyrittiin  kuitenkin löytämään jotakin mielenkiintoista luovaa tekemistä kotoa.  Äiti antoi meille hyvät lähtökohdat kaikenlaiseen värkkäämiseen ja innostuksen piirtämiseen, maalaamiseen, käsitöihin ja sisustamiseen, itsekin kun oli näistä kiinnostunut.

Olen kokeillut kaikenlaista ja etsinyt omaa ominta kuvien tekemisen tapaani.  Öljyväri se ei ollut mutta grafiikan tekemisestä olen todella löytänyt oman työskentelymuotoni.  Vuodesta 1995 olen harrastanut metalligrafiikkaa ja tällä hetkellä ajattelen, että en jätä sitä koskaan. Niin mielekkäältä se tuntuu. Myös nurkanvaltaajien grafiikkaryhmä on virkeä ja hauska porukka, jonka tapaamista innolla odottaa.  Arvostan erittäin paljon myös opettajaamme Pentti Hännistä, hän on taitava graafikko ja hänellä on hyvin maltillinen tapa ohjata oppilaitaan.

Käyn myös ahkerasti näyttelyissä, pääasiassa Suomessa mutta olemme kahlanneet läpi systemaattisesti taidemuseoita Euroopan pääkaupungeissa Jarin kanssa vuosien varrella.  Kuvien katselu on meille yhteinen rakas harrastus, jota tuskin koskaan jätämme.  Jonkin asteisesta kuvainnostuksesta kertoo varmaan sekin, että kun muutimme yhteen asumaan, ensimmäinen hankintamme oli Veikko Takalan maalaus, jonka ostimme osamaksuperiaatteella ja maksoimme useita vuosia. Siinä vaiheessa kun ei ollut taloudessa edes huonekaluja eikä rahaa mihinkään hankintoihin, raha riitti kyllä öljyvärimaalaukseen. Sukulaisilla oli ihmettelemistä, mutta me istuimme taulun äärellä joka ilta useampiakin tuokioita ja olimme onnellisia hankinnastamme. Lapsetkin ovat saaneet osansa tästä harrastuksesta.  Toivottavasti vaan emme ole onnistuneet kyllästyttämään heitä tällä asialla, heitäkin kun on  rehattu jos missä näyttelyssä  ja välillä on voinut tulla yliannostustakin.  

Joka kesäämme kuuluu myös kierros kesätaidenäyttelyissä  (Pyhäniemi, Salmela, Iittala, Purnu, Suvi-Pinx jne).  Viimeksi kävimme Kiasmassa Olli Lyytikäisen näyttelyä katsomassa.

Itse olen osallistunut huvin vuoksi oman taideyhdistyksemme näyttelyihin ja nurkanvaltaajien näyttelyihin.  Grafiikassa kiinnostaa itse kuvan luomisen lisäksi myös haastava tekniikka, joka antaa pohjattomasti mahdollisuuksia.
Grafiikka tarjoaa yllätyksiä toisensa jälkeen.  On kutkuttavan jännittävä hetki kun on työstänyt pitkään laattoja ja pääsee lopulta vedostusvaiheeseen; se hetki kun nostaa vedoksen laatan pinnalta ja ryhtyy tarkastelemaan lopputulosta. Se vastaa enemmän tai vähemmän odotuksiasi ja siitä riippuu mikä on seuraava fiilis. Näiden vuosien varrella työskentelytekniikkani on muuttunut vähitellen haasteellisemmaksi, teen töitä useammalla kuin yhdellä laatalla saadakseni syvyyttä ja värejä kuviin.  Tekniikan osalta syntyy jatkuvasti kaikenlaisia ideoita kuvan tekemiseen.  Useamman laatan käyttäminen antaa myös mahdollisuuksia yhdistellä eri kuva-aiheita ja aina syntyy ikään kuin uusi kuva.  Lopputuloksessa pyrin myös kauneuteen, kuvan täytyy miellyttää silmää ja olla hyvä kokonaisuus kehystyksineen päivineen. Erityisen tärkeitä minulle ovat värit ja tunnelma.  Aihepiirit ovat enimmäkseen asetelmia,  pidän tyylistä, jossa perinteisiä tuttuja esineitä ja asioita kuvataan jotenkin moderniin muotoon muokattuna.  Perinteistä on hyvä ammentaa,  mutta ei koskaan sellaisenaan – on oma periaatteeni.  Näyttelyjä ja museoita kiertämällä saa aina myös uusia ideoita. Sieltäkään ei mielestäni koskaan pidä bongata ideoita suoraan, vaan oma suunnitteluprosessi kuvan työstämisessä on aina tehtävä.  Suuri idolini graafikkojen joukossa on Kirsi Neuvonen, joka käyttää kuva-aiheita ja tekniikkoja todella mielikuvituksellisella tavalla. 

Paluu sivun alkuun tai etusivulle