Pienten lasten kasvattajan
(lastentarhanopettajan & luokanopettajan)
näkökulmasta
yritän pyrkiä lasten kanssa toimiessani siihen, että suhde minun ja lasten välillä olisi luottamuksellinen, luonteva, humoristinen. Aikuisella tulisi olla aikaa kuulla lasta ja tehdä hänen kanssaan erilaisia asioita, leikkejä, pieniä työtehtäviä yms. Kasvattajana pyrin luomaan lapsen toiminnalle tietyt rajat, jotka takaavat hänelle turvallisen, säännöllisen ja hänen ikätasolleen sopivan oppimisympäristön. Pieniä lapsia opetettaessa tulee muistaa, että opetus ei saisi olla liian koulumaista, vaan oppiminen pitäisi tavallaan tapahtua leikin varjolla. Oppimistoiminnalla tulisi aina pyrkiä johonkin, ainakin siihen, että lapsi saa onnistumisen elämyksiä ja hänen itsetuntonsa ja -luottamuksensa vahvistuisi. Välillä on tarpeen kokea huonojakin kokemuksia, aikuisen tehtävänä on ohjata lasta käsittelemään ne oikein.
Haasteena pienten lasten kasvatuksessa pyrin olemaan avoin lapsilta tuleville ehdotuksille. Aikuinenkin voi oppia lapselta uusia asioita. Yhteiskunnan muutokset, lasten kehitystasojen "nopeutuminen", elämän rytmin muuttuminen aiheuttavat paineita lapsen lähipiirille. Kasvattajana haluan pysyä turvallisena, tavallisena aikuisena, joka pyrkii ajan murroksessa kuitenkin kehittämään kasvatustoimintaa lapsille edullisemmalla tavalla. Lisäksi opettajien välisen yhteistyön kehittämisen koen varsin haasteellisena. Kovin moni opettaja puurtaa yksinään, kun paljon tehokkaampaa ja opettajien voimavaroja säästä-vämpää olisi yhdistää ammattitaitoisten pedagogien voimavaroja. Toki yhteistyö vaatii erityistä aikaa, mutta näen sen enemmänkin resursointi- ja organisointikysymyksenä. Jollakin tapaa haluan olla mukana tämän aihepiirin kehittämisessä.
Opiskelijan näkökulmasta
vahvuuteni ovat avoimuus, ahkeruus, yhteistyöhalukkuus, oppimisen hinku, "yritys tehdä koko ajan parempaa". Opiskelijan elämässä hienoa on kontaktien runsaus ja mielipiteiden, oppimiskokemusten vaihto. Haasteena minulla on koko ajan oppia uutta siten, että siitä olisi konkreettista hyötyä lasten kasvatustyössäni.
Tutkijan näkökulmasta
katsottuna kohdallani pätevät samat vahvuudet kuin opiskelijan näkökulmassa. Haasteena minulla on saada aikaan sellainen väitöstyö / tutkimus, joka todella hyödyttäisi alan kasvattajia ja että tutkimukseni todella valaisisi pienen lapsen asemaan oppijana uusissa oppimisympäristöissä. Haluan omalta osaltani olla kehittämässä opetus-yhteiskuntaamme entistä parempaan pedagogiseen suuntaan. Toivoisin, että voisin jollakin tapaa mielekkäästi yhdistää työssäni opettajan, elinikäisen opiskelijan ja oman työn tutkijan roolit. Teorian ja käytännön yhdistäminen onkin haastava juttu!
Takaisin Janikan kotisivulle!
Takaisin etusivulle! |