Tieto-ja viestintätekniikan vaikutus oppilaiden ajattelun ja sosiaalisten taitojen kehitykseen 

-Pohdiskelua Psykologi Kai Hakkaraisen Ote-lehdessä 3/1997  julkaiseman artikkelin pohjalta.

 
Tietotekniikan kehityksen ja etenkin Internet-yhteyksien myötä on opettajainhuoneissa ja myös tiedotusvälineissä keskusteltu aika ajoin huolestuneeseen sävyyn siitä, miten nopea kehitys vaikuttaa oppilaiden opiskelumotivaatioon normaalissa luokkaopetuksessa. Lisäksi on pohdittu, aiheuttaako ruudun ääressä istuminen sosiaalisten taitojen heikkoa kehitystä tai peräti unohtamista. Opettajainhuoneessa näitä keskusteluja on nyt käyty parin vuoden ajan silloin tällöin. Oppitunnilta myöhästelevät atk-luokasta palailevat oppilaat ovat jo "normaali" ilmiö, mutta onneksi kovin moni oppilaista ei kuitenkaan täysin uppoudu koneiden maailmaan. Joukosta löytyy kuitenkin joku, joka unohtaa koulun, nukkumisen, syömisen ja yleensä muun ympäröivän elämän. Tulevaisuuden oppilashuollon kuvaan kuuluneekin myös valmius auttaa tällaiseen tilanteeseen joutuneita oppilaita. 

Vaikka kaikki kokemukset uuden tieto-ja kommunikaatioteknologian vaikutuksista eivät olekaan positiivisia, on alan tutkimuksissa todettu, että viisaasti sovellettuna ne luovat aivan uusia mahdollisuuksia ihmisten henkisten taitojen kehittämiselle ja harjoittamiselle. Tunnetusti meillä ihmisillä on omasta takaa vain rajatut tiedonkäsittelyn resurssit. Niiden avulla on kuitenkin koko ihmiskunnan historian ajan pyritty kehittämään uusia välineitä, joilla nämä rajat saataisiin työnnettyä yhä kauemmaksi. Matematiikassa siihen on pyritty helmitaulujen, laskutikkujen, laskimien ja tietokoneiden avulla. Psykologi Kai Hakkaraisen mukaan tietokone- ja kommunikaatioteknologian välityksellä voidaan tukea ihmisen ajatteluprosessia niin, että hän pystyy ratkaisemaan monimutkaisempia tehtäviä kuin hänelle muutoin olisi mahdollista. Matematiikassa tästä ovat hyvänä esimerkkinä fraktaalit, joita perinteinen matematiika ei pysty kuvaamaan. Niiden syvempi tutkiminen ja visualisointi ilman tietokonetta olisi mahdotonta. Tietotekniikkaa voidaan käyttää jäsentämään tai strukturoimaan ihmisen ongelmaratkaisuprosessin kulkua ja siten helpottaa prosessin aikana syntyvää kognitiivista kuormitusta. 

Hakkaraisen mukaan tietokoneiden käyttöön liittyy myös voimakas sosiaalinen elementti: jo alle kouluikäiset lapset käyttävät tietokonetta mieluummin ryhmässä kuin yksin. Näin näyttäisi olevan oman kokemuksemme mukaan myös lukioikäisten nuorten laita: atk-luokassa vietetyt tunnit ovat yleensä äänekkäämpiä kuin luokkatunnit, mutta keskustelun ja vertailun aiheena ovat yleensä internetistä tehdyt löydöt. Keskustelua ja pohdintaa siis ilmenee enemmän kuin tavallisella luokkatunnilla. Uusien oppimisympäristöjen  kehittyessä opiskelijoilla on paremmat mahdollisuudet saada ajatteluprosessilleen tarpeellinen oppimisyhteisön antama sosiaalinen tuki. On tärkeää voida jakaa koko oppimisprosessi ja omat oppimissaavutukset muiden opiskelijoiden kanssa aivan prosessin alkuvaiheista lähtien. 

Me opettajat ihmettelemme usein, minne kaikki opiskelijoiden kokeissa osoittama tieto on kadonnut, kun sitä tarvittaisiin jollakin muulla kurssilla uuden ongelman ratkaisuun. Näyttää siltä, että useimmat kokeemme voidaan läpäistä muistamalla. Ymmärtäminen voi ollakin jo toinen juttu. Tieto-ja kommunikaatioteknologian avulla voidaan opiskeltavat asiat paremmin liittää opiskelijoiden kokemusmaailmaan ja yhteiskuntaan. Niiden välityksellä on mahdollisuus löytää monimutkaisiakin käytännön ongelmia ratkaistavaksi ja luoda yhteyksiä eri asiantuntijoihin käyttämällä esim. yliopistojen ja Tilastokeskuksen www-sivuja. 

Lopuksi lainaamme vielä Kai Hakkaraisen yhteenvetoa, jossa on lyhyesti tiivistettynä olennaisin: 
Tieto- ja viestintätekniikan avulla voidaan tukea oppilaiden ajattelun kehitystä ja parempien oppimistulosten saavuttamista. Tieto-ja viestintätekniikan kognitiivinen lisäarvo on kuitenkin kriittisesti riippuvainen sellaisten pedagogisten käytäntöjen harjoittamisesta, jotka rohkaisevat oppilaita itse ohjaamaan omaa oppimis- prosessiaan, tuottamaan ja kehittelemään tietoa, sekä jakamaan oppimisprosessiaan muiden oppilaiden kanssa.