fraktaali, murtomuoto, tulee latinan sanasta fractus,
murtunut, epäsäännöllinen, frangere, murtaa
Benoit
Mandelbrot keksi fraktaalit 1970-luvun alussa . Hän kirjoiti:
"Pilvet eivät ole palloja, vuoret eivät ole kartioita,
rantaviivat eivät ole ympyröitä, kaarna ei ole sileää,
eikä salama iske suoraviivaisesti."
Antiikin aikana maa ajateltiin litteäksi, keskiajalla sen huomattiin
olevan pyöreä. Meidän aikanamme on osoitettu, ettei maa
ole taso tai pallo, vaan jotain paljon mutkikkaampaa. Benoit Mandelbrot
otti käyttöön fraktaali-termin tarkoittamaan sitä uutta
geometrian aluetta, jonka hän löysi tehdessään kokeiluja
tietokoneella 1970-luvun alussa. Fraktaaligeometrian avulla voidaan kuvata
ympärillämme olevaa luontoa aivan ennen tuntemattomalla tavalla,
johon perinteinen matematiikka ei ole pystynyt.(Studia, Kulttuuri ja
tekniikka s.32). Teoria oli niin käyttökelpoinen luonnon
moninaisuuden kuvaaja, että Mandelbrot alkoi käyttää
siitä nimitystä luonnongeometria (Seppänen.J.) Merkillepantavaa
on, ettei fraktaaleja ja niihin läheisesti liittyvää kaaosteoriaa
ole voitu täsmällisesti tutkia ja kuvata ennen tietokoneiden
riittävää kehittymistä, vaikka niiden olemassaolosta
ollaan oltu selvillä jo sata vuotta sitten.
Takaisin Alkuun Hakemisto Esimerkkejä
fraktaaleista Fraktaalitaide Linkkisivu
Marjo
Nuuttila manuutti@kauhajoki.fi
Kari Nuuttila kanuutti@kauhajoki.fi
16.5.1997