Fraktaalien ominaisuuksia    

Itsesimilaarisuus: 
Katsottaessa käyrää yhä pienemmässä ja pienemmässä mittakaavassa havaitaan alkuperäisen muodon toistuvan. 

Ennen fraktaaliteoriaa itsesimilaarisuus on matematiikassa tunnettu mm. kultaisen leikkauksen, Fibonaccin lukujen ja sarjakehitelmien yhteydessä.

Elollisessa luonnossa itsensä toistaminen on ominaista esimerkiksi verisuonistoille, puiden oksistoille ja juuristoille, kudoksille, hermostolle jne. Elottomassa luonnossa fraktaalimaisia ovat mm. rantaviivat, salamat, joet, pilvet ja erilaiset raja-ja murtumapinnat tai tähtisumujen muodostuminen.

Luonnon fraktaaleille on ominaista äärellisyys ja osittainen muuntuminen eli affiinisuus: esim. puun oksa voi haarautua enintään 7 kertaa ja kukkakaali voidaan jakaa enintään seitsemään pienempään osaseen.

Matemaattiset fraktaalit ovat äärettömiä, ideaalisen täsmällisiä ja säännönmukaisia.

---

 Takaisin              Alkuun   Hakemisto  

---