Vuoden 2003 mini-survivaali ei perusteiltaan sanottavasti eronnut edeltäjästään. Mikäli luulet kykeneväsi ymmärtämään mistä tässä on kysymys, lue ensin edellisen retken selostus, jossa selvitetään paremmin lähtökohtia. Kerromme tässä vain pääkohdat ja annamme kuvien puhua puolestaan. Kuvaaminenkin tosin jäi sivuseikaksi, sillä halusimme keskittyä ajamiseen. Reitti oli pääosin sama kuin viime kerralla mutta sekaan saatiin silti useita uusia erikoiskokeita ja vanhojakin ajettiin hieman eri järjestyksessä. Kaikkia uusia pätkiä ei ehditty tarkistaa maastosta etukäteen ja siitä aiheutui sopivasti eksymistä. Pitkällisten sateiden ansiosta päästiin kokeilemaan myös kunnon "upotusta".

Matkaan päästiin jo kahdeksalta aamulla. Samaa yritettiin viimeksikin mutta silloin startista myöhästyttiin pari tiimaa rengasmurheiden vuoksi. Aluksi kruisailimme Karhukankaan ja Kaivonevan maastoissa ja siirryimme sieltä Lumikankaaseen ja Möykkykylään. Yhdentoista maissa aamupäivällä Lumikankaassa sudituskuvia ottaessamme kuului epäillyttävä pärähdys Tohtorin voimansiirrosta: eturatas löi yli! Pohjois-Suomen aluepäällikölle ketjujen ja rattaiden huono kunto oli täydellinen yllätys, sillä huolella pyörää huoltaessa ei tullut katsottua "juuri vaihdettujen" palikoiden kuntoa.

Siirryimme varsin mutkikkaan reitin ansiosta vielä muutaman kivenheiton päässä sijaitsevaan päämajaan miettimään jatkotoimia, sillä eturatas ja ketjut olivat ihan sököt. Eturattaassa näytti olevan sama boori kuin GR650-suzukissa, joten kirjahyllystä löytyi oiva varaosa, joka tosin oli hitsattuna CD-levyjen tueksi. Pienen rälläköinnin jälkeen meillä oli ratas, jolla oli sama jako kuin Tohtorin ketjulla mutta leveyttä liikaa. Onneksi tallin seinällä roikkui vanhat GR:n ketjut. Taas osoittautui todeksi se vanha sanonta, että kaikkea tavaraa pitää säilyttää 7 vuotta, ennenkuin saa heittää menemään. Eturattaan mutterin lukitus piti myös rakentaa uusiksi, koska leveämmän rattaan vuoksi alkuperäinen menetelmä ei toiminut. Mutkallisten työstö-operaatioiden jälkeen lukituksesta tuli parempi kuin alkuperäisestä ja vielä aikamme käytettyjä lukkopaloja plerattuamme ketju saatiin jopa liitettyä. Lopputulos olikin sitten parempi kuin alkuperäinen. Saatiinpa vielä ruokaakin, ja sitten takaisin reitille jatkamaan siitä, mihin jäätiin.

Lumikankaasta kelluttiin Uuronkylään, missä käytiin katsomassa Laivakiveä, joka on hirmuinen jääkauden kuljettama kivenjärkäle. Sieltä kurvailimme perinteitä noudattaen Kangasjärven leirintäalueelle sumpille. Isojoen kirkolla juotettiin ratsut. Tohtoriin oli vaihtunut sitten viime kerran rumankaunis 21 litrainen survival gaso -lekkeri, jolla rypee pitempäänkin. Ajelimme Lauhanvuoren maastoissa ja kävimme myös katsomassa näkötornin jäännöksiä. Tornihan paloi pian sen jälkeen, kun kävimme siellä viimeksi. Mitään merkkejä uuden rakentamisesta ei näkynyt, valitettavasti. Lauhan jälkeen reitillä oli muutama sangen syvä kohta, jotka nostivat hien pintaan.

Perä-hyypästä etenimme pikkuhiljaa Nummijärvelle, missä suoritimme pikaisen korpitankkauksen metsästä löytyneestä kanisterista. Innokas kerholainen oli piilottanut kanisterin reitin varteen edellisenä päivänä. Nummijärvellä jouduimme tekemään strategisia päätöksiä, sillä ilta alkoi painaa päälle ja ajamatonta reittiä oli jäljellä vaikka kuinka paljon. Nummijärven luonnonkauniilla leirintäalueella popsimme perinneruokaa (pizzaa) ja tilasimme päämajasta saunan yhdeksitoista. Samalla päätimme jättää Ikkeläjärven kierroksen pois ja ajaa loppureitistä vain herkullisimmat (lue: syvimmät) erikoiskokeet.

Vaikka päivä oli ensimmäinen poutapäivä pitkällisten sateiden jälkeen, alkoi jo loppupäivästä tie pölisemään. Sadetta ei silti uskaltanut toivoa viimevuotisten kaltaisten tulvien pelossa, jolloin mopo ja kuski olisivat ajoittain tarvinneet snorkkelia. Varttin yli yksitoista pommikoneet laskeutuivat päämajan pihaan ja väsyneinä mutta onnellisina ynnäiltiin retken saldoa: Kuraiset pyörät, pölyinen takana ajanut kerholainen, keskinopeus 33 kilometriä tunnissa ja 432 kuraista ilometriä. Vielä löytyi sokerina pohjalta onnistunut remontti ja pari eksymistä. Ja eikun saunaan.

Make & Pauli 6/2003

Vinkkejä survivaaliretken suunnitteluun