Pönttövuoren tunnelia Jyväskylässä on niin monessa yhteydessä hehkutettu, että pitihän sitä lähtiä katsomaan. Samalla ajattelin käydä motoristiyökahvilassa Vehoniemellä.

Tein kepsiin sorareitin Keski-Suomeen, ja lähdin matkaan kahden maissa iltapäivällä. Soravoittoisuudestaan huolimatta reitti Pönttövuorelle oli samanpituinen kuin lyhin pikitiereitti, aikaa tosin meni lähes tuplaten. Jyväskylässä näkyi olevan Kotas-ralli menossa, ja olisin käynyt sielläkin piipahtamassa ellei retkeen varattua aikaa olisi kulunut tunnin verran ylimäärästä onnettomuuden aiheuttaman ruuhkan takana.

Pönttövuoren tunnelin pää löytyi ensiyrittämällä GPS:n avustuksella. Ajelin sen edestakaisin ja otin joitain kuvia samalla. Tunnelma tunnelissa oli suorastaan aavemainen: Pimeää, kylmää, kosteaa ja sumuista. Pohja oli karkeaa ja epätasaista (siis ensiluokkaista) soraa, ja siellä oli jonkin verran romua (ei tosin ajoradalla) ja vesilätäköitä. Röörin kaarevuudesta johtuen suurin osa tunnelista ajetaan näkemättä valoa kummastakaan päästä. Trippimittarin mukaan tunnelilla on mittaa 1.2 kilometriä. Normaalin talven jäljiltä tunnelissa on kuulemaa jäätä yli kesän. Tuostahan saisi halvalla hyvän hiihtoputken?

Pönttövuoren tultua tutkituksi lähdin ajamaan kohti Kangasalaa. En huomannut ajoissa vaihtaa pikatielle johtavalle kaistalle, joten jouduin tekemään pikku koukkauksen Jykylän keskustan kautta. Siellä venäjän rekkarissa oleva musta iso pemari lähti viereltäni oikealle kääntyvien kaistalta ajamaan suoraan yli risteyksen yrittäen samalla kiilata meikäläisen liikenteenjakajaan. Sain onneksi väistettyä, ja kiitin naapuria valomerkeillä ja mieleen tuli joitain historiasta tuttuja ei niin ystävällisiä kutsumanimiä. No, sattuuhan näitä.

"Oikaisin" hiukan ajamalla ensin Längelmäeltä Västilän paikkeille sangen herkullista mutka-asfalttia ja sieltä edelleen hienoa soratietä alas järvenpäähän. Loppumatkasta vielä ajelin vähän soratietä päätyen kohteen juurelle. Koko matkan Jyväskylästä Kangasalle oli märkä tie, mutta vettä en saanut niskaan lainkaan. Afrikkalainen kehittää jonkun sähkömagneettisen ilmastohäiriön, joka työntää sateen pois ja jumittaa pisarat pilviin.

Vehoniemellä tutkiskelin ensin museon antia. En erityisesti tunnista vanhoja ajoneuvoja, mutta nostan kypärää niitten entisöijille. Itsellä kun aika ja energia hädintuskin riittää ajokaluston kunnon ylläpitoon. Museossa oli myös varsin kattava kokoelma pienoismalleja nykyautoista. Olisin jopa saattanut ostaa oman 12 vuotta perheessä asuneen kotteron miniatyyrin, mutta juuri kyseinen malli puuttui hyllystä. Siitä sitten siirryin munkkikahviosastolle. Museokoira Tassun nappaamiskykyä ei muuten turhaan mainosteta - munkkiaan kannattaa vahtia! Kotomatka sujui pimeyden turvin hiljakseen ajellen ja hirviä tähyillen. Mittaa ilta-ajelulle kertyi kaikkineen 670km.