Tällä kertaa Kontio oli jopa Kauhajoelta katsoen etelässä, joten reitin suunnittelussa piisasi haastetta. Lukuisista reittivaihtoehdoista valitsimme jälleen yksinkertaisimman, sillä kerhon perinteet velvoittavat ajamaan Motoristihotelli Riekin Pirtin kautta, oli Kontio sitten missä hyvänsä. Reitti siis kulki kutakuinkin suoraan Kauhajoelta Ristiinan kontrolliin, Kuusamon kautta oikaisten. Reitinvalintaa oli mutkistamassa sellainen seikka, että Weljien Pohjois-Suomen päälliköllä oli olosuhteiden pakosta allaan soralle sopimatonta kalustoa. Näinollen jouduttiin tyytymään tervattuihin väyliin.

Kerhon Pohjois-Suomen päämajalle Pulkkilaan oli sovittuna treffit torstaina yhdeksi päivällä, mikä olisi edellyttänyt matkaanlähtöä yhdeksän maissa aamulla. Etelän osasto heräsi kumminkin aamulla paljon ennemmin ja kun ei saanut enää unenpäästä kiinni, niin otti ja lähti paanalle. Ylimääräinen aika käytettiin etsimällä kartasta ja ajamalla laadukkaampia reittejä.

Alajärven Höykkylään saakka puskettiin Lapuan kautta tylsiä vauhtipaanoja pitkin, mutta siitä meni mukava pikkutie Vimpeliin ja edelleen Sääksjärven kautta Perhoon. Perho-Kinnula väli on nopeaa soratietä. Siellä oli kymmenkunta kilometriä erikoisnautintoa, kun sai sata lasissa sladittaa neitseellistä lanausjälkeä. Lähellä Kinnulaa ohitettiin tiekarhu ja moikattiin kiitokseksi. Yli-Lestistä Reisjärvelle oli kaunis sorapätkä, samoin Reisjärveltä Levonperän kautta Autionrantaan.

Alkumatkan reitinvalinta oli sikäli onnistunut, että Pulkkilassa tavattiin minuutilleen sovittuun aikaan. Nautimme siellä huoltojoukkojen laittaman maittavan aterian, jonka jälkeen suunnistimme pieniä asfalttipaanoja Kestilä - Utajärvi - Puolanka. Puolangalla tankattiin, ja sitten kaahattiin Pudasjärven kautta Iso-Syötteelle. Iso-Syötteellä on Suomen parhaat serpentiinimutkat, joten ne on pakko käydä ohikulkiessa kanttaamassa. Sieltä kurvailtiin melkein Posiolle saakka, ja edelleen Yli-Kitkan etelärantaa Kuusamoon. Ehdimme vielä nipin napin ennen sulkemisaikaa hakemaan nappokaupasta Määttälänvaarasta einestä ja juotavaa illaksi Riekkiin.

Saunapuhtaina ja rajaseudun erämaan rauhasta virkistyneinä starttasimme ratsumme jo varhain aamulla. Suuntasimme Hossan kautta Suomussalmelle Raatteenportille, missä nautimme tyyliin ja paikkaan sopivan maukkaan hernevelliaterian. Vatsat täynnä jatkoimme matkaa Kuhmoon, ja sieltä maisemareittiä (osa soraa) Lieksaan. Lieksasta päästiin itärajaa mukaillen Ilomantsiin, välillä tie tosin oli aika huonoa: Hattukylän jälkeen asfaltissa oli isoja reikiä ja syviä ajouria, ja pahimmat paikat oli kokonaan jyrsitty soratieksi. Afrikkalaisella se toki kävi nautinnosta, mutta Pulkkilan osaston katukalustolla tuppasivat joustot loppumaan. Onneksi rytkytystä ei ollut kovin pitkälti, ja selvittiin vammoitta Ilomantsiin saakka.

Värtsilässä alkoi jo olla ehtoo, eikä Raatteen herneherkku enää pitänyt nälkää loitolla. Koska eväitä ei laukussa ollut, aloimme tähystellä sopivaa ruokapaikkaa. Pian sattuikin silmään lomakylän kyltti, jossa luvattiin apua lähes kaikkiin matkailijan tarpeisiin. Lomakitsa-niminen paikka oli saksalaispariskunnan omistama lomaidylli kauniilla niemellä järven rannassa. Kielivaikeuksista huolimatta saimme tilatuksi ruokaa, ja sen pitkähkö odotus kannatti - ateria oli erinomainen. Ruokaa odotellessa isäntä kauppasi meille HD-aiheista rekvisiittaa, mutta huonolla menestyksellä. Jutustellessa selvisi myös, että pariskunta oli viitisen vuotta sitten vaihtanut stressaavan elämänsä Saksassa pienempiin tuloihin mutta laadukkaampaan elämään tällä entisellä rajavartioasemalla täällä Suomessa.

Värtsilästä Kiteelle oli vielä mutkareittiä, mutta sitten oli jo pakko siirtyä pääteille ja ajaa suoraan Ristiinaan Savonlinnan ja Mikkelin kautta. Aluksi oli kyllä meininki ajaa Savonlinna-Sulkava-Puumala-Ristiina, mutta koska olemme ennenkin (Peurajärvellä) tulleet vahingossa takaoven kautta Kontioon, varmistimme tapahtuman sijainnin jo perillä olevilta kavereilta, ja ajoimme siksi suoraan päätietä Kontrolliin. Tai sellainen oli ainakin tarkoitus, sillä Mikkelissä emme lukeneet karttaa vaan ajoimme kohti Lahtea arvellen Ristiinan olevan siinä suunnassa. Erhe selvisi pikapuoliin, ja kruisailimme Hietasesta lähtevää tunnelmallista mutkatietä oikeaan määränpäähän. Kyseisestä suunnasta kohdealuetta lähestyttäessä ei näkynyt mitään ohjeita kontrollin sijainnista, joten harhailimme hetkisen ennen sen löytymistä.

Kontrollissa tarroja liimaillessa huoltsikan takaa yön pimeydestä kurvasi esiin valoton Tunturi Sport, jolla oli hinauksessa narunpäässä rullaluistimilla varustettu heppu. Kummallakaan ei ollut päällään yhtään mitään, paitsi kypärät. Oliko kyseessä moderni taide vai jostain laitoksesta karanneet asiakkaat, jäi epäselväksi. Kontioon oli kontrollista myös enduroreitti, mutta koska oli jo reilusti yli puoliyö, pimiä ja kylmä, niin valitsimme asfaltin. Tie Mikkelistä Puumalaan on hieno ajaa myös pimeällä, ja Kontion valot näkyivät hienosti järven yli jo kaukaa. Portilla yhytimme ajanpuutteen vuoksi vasta perjantaina Kauhajoelta lähteneet ja lyhintä tietä (vrt. oikotie) saapuneet apujoukot, jotka opastivat meidät yhteiselle leiripaikalle.

Oikotie Kontioon oli taas sangen onnistunut, sillä Kauhajoelta tuli matkaa pelipaikalle vain n. 1800km! Riittävällä hartaudella suoritetun lähestymisajon jälkeen oli helppo virittäytyä rallitunnelmaan ja tunsi ansainneensa muutaman makkaran ja urheilujuoman. Perillä sää oli kohillaan, kaverit olivat paikalla ja järjestelyt pelasivat liiankin hyvin. Lauantaille oli järjestetty kaksikin eri ajolenkkiä, joista toinen oli tarkoitettu rupulikumisille vehkeille. Pojat olivat laatineet käsittämättömän hienon 110 km:n reitin Puumalan ympäristön kyläteille, ja lossillakin päästiin. Tasamaan asukin silmään moiset mäkimaastot ovat upeita. Enpä turhaan ajanut tapahtumapaikalle rupulikumeilla, jotka kuluivat asfaltilla silmissä ja ulvoivat kuin kenttäsirkkeli tai oikohöylä. Lauantain ohjelmassa oli myös rautaperseporukan kokoontuminen.

Sunnuntaiaamuna käärimme kamat kasaan hyvissä ajoin ja maukkaan aamupalan jälkeen ohjasimme ratsut kohti Sulkavaa. Kerhon Pohjois-Suomen päällikkö suuntasi omia reittejään pohjoiseen, ja reittimestari apujoukkojen kera LYHINTÄ REITTIÄ Kauhajoelle. Ajelimme yhtäsoittoa Juva - Virtasalmi - Pieksamäki, missä käytiin sumpilla. Suolahdella käytiin kumartamassa Valmetin tehtaan pihassa ja sitten jatkettiin hienoa mutkapätkää myöten Multialle. Kotona Päntäneellä oltiin nipin napin ennen kolmea, eli juuri ehdittiin katsomaan formuloita.

Olipas taas hieno Kontio!