Tarkoitus oli kyllä lähtiä Pohjois-Norjaan kiertelemään muutamaksi päiväksi, mutta kun suunnitelmat useaan kertaan torpedoitiin joko sateen tahi aikataulujen toimesta, niin päätimme "korvikkeeksi" ajaa tonnisen rautaperseen. Se kun sopii kiireisellekin ihmiselle - 24 tuntia piisaa Suomen valloitukseen.

Vaikkei etelässä näekään poroja, vaaramaisemia eikä keskiyön aurinkoa, niin silti olin pidempään jo suunnitellut joskus ajavani rp:n etelärannikon kautta, vaihteeksi. Tällä kertaa myös testasimme naapurin ajatusta siitä, että pidemmistä ajoista poiketen tonnisella rp:llä yön yli ajaminen voitaisiin välttää lähtemällä liikkeelle aikaisin aamulla ja palaten takaisin puolenyön jälkeen. Ne aamuyön tunnithan ovat tosi raskaita yli yön ajettaessa. Syömässä ei matkan aikana käyty, muutaman kerran vain herkuteltiin munkkikahvilla. Joka pysäyksellä haukkasimme perälaukusta jotain pientä.

Lähdimme siis liikkeelle 19.8.2005 neljän maissa aamulla pilkkopimeässä. Lämpömittari näytti +7 astetta, joten hikeä ei pukannut pintaan alkumatkasta. Ensimmäiseen tankkauskuittiin (josta virallinen osuus alakaa) Päntäneellä tuli kellonajaksi 04.19. Hetipian alkoi aurinko kajastaa taivaanrannassa, joten ihan pimeässä ei montaa kilometriä tarvinnut ajaa. Aamuyön tyhjillä teillä pidimme reipasta marssivauhtia samalla toki hirviä tähyillen, ja Olimme Raumalla tankilla vajaan parin tunnin kuluttua.

Rauman jälkeen alkoi nousta sumua, ja se oli aika ajoin todella sakeaa. Onneksi reitillä ei ollut paljoa risteyksiä, koska moisessa hernerokkasumussa suunnistaminen tapahtui "korvakuulolla". Liedossa tankattiin vähäsen reitin kulmapisteen todistamiseksi, ja Mustionsuon grillillä jossain Salossa käytiin lepuuttamassa sumussa hypnotisoituja silmiä ja hörppäämässä kuppi kuumaa sisuksiin. Ilman lämpötila oli vieläkin vain nipin napin kymmenen paremmalla puolella, ja kylmä ilma vaatteet kastelevan sumun kera oli aika purevaa. Onneksi Turusta Helsinkiin päin lähdettäessä oli aika paljon moottoritietä, jossa sai päästellä vähän vapaammin, kun ei tarvinnut pelätä sumun seasta putkahtelevia vastaantulijoita. Helsingin paikkeilla pahin sumu alkoi helpottaa ja aurinko paistaa, mutta vielä Hesan jälkeenkin sumua oli ajoittain notkopaikoissa.

Haminassa oltiin puoli yhdentoista maissa aamupäivällä, ja sitä ennen oli pidetty evästauko Vanhassakylässä ja tankattu Pyhtäällä. Sumusta huolimatta Haminaan asti päästyämme keskinopeus oli liki 90 km/h. Kiitos tästä lankeaa Turku-Vaalimaa -välin suurelle moottoritieprosentille, ja muutkin osuudet olivat joutuisia ohituskaistoineen. Etukäteen epäilin Turun, Helsingin ja muidenkin etelän kaupunkien hidastavan matkantekoa, mutta vielä mitä. Aamuruuhkat eivät ohitusteillä tuntuneet, ja tiet vetivät joutuisasti. Haminassa on kyllä melkoinen pullonkaula, kun moottoritie päättyy keskustan pieniin liikenneympyröihin ja neljänkympin rajoituksiin. Siellä kahtakymppiä matelevat venäläiset rekat saavat pitkiä jonoja taakseen.

Koska aikataulussa oli pelivaraa, ajelimme Haminasta Vaalimaalle rannikkoa myötäilevää museotietä pitkin. Tämä sangen mutkainen 35 km:n asfalttipätkä on suorastaan pakko käydä ajamassa, jos sielläpäin liikkuu! Nykyään koko herkku näkyy olevan kuudenkympin rajoitusaluetta, mutta tie on niin mutkaista, että silläkin vauhdilla jo pääsee tunnelmaan. Monissa mutkissa on myös pientareen kautta oikaisevien autojen nostamaa soraa, jota sietää varoa. No, Vaalimaalle päästiin puoleltapäivin, ja siellä käytiin tankkaamassa ja kahvit hörppäämässä, jotta taas kulmapiste tulisi dokumentoitua. Houkutti kyllä tilata Rajahovista aiemmin runsaaksi ja herkulliseksi toteamani makkaralautanen, mutta sen jälkeen ei olisi kyennyt ajamaan pariin tuntiin!

Tähän mennessä ei siis muusta liikenteestä ollut aiheutunut mitään haittaa, mutta heti kun lähdettiin itärajaa ylöspäin, alkoi tökkiä kunnolla. Kun vaalimaalta oli edetty Lappeenrantaa kohti peräti sata metriä, kurvasi tukkirekka pihasta eteemme aika törkiästi. Sen perässä junnattiin kilometritolkulla ennenkuin tuli turvallinen ohituspaikka. Siitä kun selvittiin, saatiin suhteellisen sujuvasti ajella Lappeenrantaan, missä odottelimme muutamissa liikennevaloissa käsittämättömän kauan, noin 15 minuuttia yhteensä! Vaikka Lappeenrannan ja Joensuun välinen tieosuus on isoa ja leveää, ja paljolti satasen rajoitusta, niin tajuton ruuhka sai jonon matelemaan. Mistä ihmeestä moinen väenpaljous oli saatu kehitettyä keskellä päivää? No, ajelimme hissukseen ja ohittelimmekin aika paljon.

Joensuun lähellä Niittylahdessa poikkesimme Essolle tankille ja kahvia hörppäämään. Kuultuaan retkemme luonteesta huoltamon puhelias täti sanoi hieman aiemmin paikalla poikenneen samanlaisella reissulla olevia sankareita. "Jottain pelliperssauksia taesivat olla". Joensuun Jälkeen liikenne onneksi väheni tai suorastaan loppui. Matkareitti oli siinä mielessä huonosti suunniteltu, että tältä kolkalta Suomea tarvittiin paljon kuitteja reitin todentamiseksi, mutta tehtyämme pikku tankkaukset Lieksassa, Nurmeksessa ja Kuhmossa, löysimme itsemme Vuokatinvaaralta ketjuja rasvaamasta ja maisemia ihailemasta. Ajelimme Kuhmosta Sotkamoon järvien pohjoispuolta maisemareittiä, vaikka Genimappi näytti eteläisemmän pääväylän lyhemmäksi. Montaa kilometriä ei eroa kumminkaan ole.

Kajaanissa lähdimme rampista vitostietä vahingossa väärään suuntaan, mutta erhe korjattiin uukkarilla nopeasti. Seuraava tankkaus tehtiin Pulkkilassa, ja Pulkkilassa myös kyläilimme toista tuntia Wilman Weljien Pohjois-Suomen päämajalla. Matkaa jatkettiin iltakymmenen hujakoilla, ja lähtöhetken syvä hämärä muuttui pian pimeydeksi. Keli oli kyllä muuten hyvä ja kummassakin pyörässä kohtuulliset valot, joten matka eteni mukavasti. Ajoimme lyhintä reittiä kotiin, joten enää ei tarvinnut välillä tankata.

Lopetustankkauksen kuittiin Päntäneellä tulostui kellonaika 02.06, joten koko retkeen meni aikaa kaikkine pysähdyksineen 21 tuntia ja 47 minuuttia. Pyörän mittariin kertyi 1698km, joista jää mittarivirheen lisäksi virallisessa tarkistuksessa pois ainakin Haminan museotien mutkalle laitetut ylimääräiset kilometrit, Kuhmon ja Vuokatin välin lisäkilsat ja Vuokatinvaaralla poikkeaminen. Tulilientä paloi Afrikkalaisessa 93,67 litraa eli 5,52 litraa sataa kilometriä kohti. Bandit lipitti muutaman desin enemmän. Euroina retkeä ei kannata ynnätä, koska silloin saattaa tunnelma kärsiä. Väsymys ei vaivannut missään vaiheessa eikä mitään vaaratilanteita sattunut. Myöhäinen ajankohta antoi hieman lisää haastetta sumun, pimeyden ja kylmyyden muodossa. Kiertosuuntaa ja aikataulua kannattaa myös hieman miettiä, sillä jos esimerkiksi olisimme kiertäneet saman lenkin päinvastaiseen suuntaan, niin olisimme ajaneet koko matkan suoraan päin aurinkoa. Sumua ei tosin ehkä olisi sisämaassa aamulla ollut.

Lisäys: Tarkistettu virallinen matka 1659km