Tämä on rajusti lyhennetty ja sensuroitu kuvakertomus (kuvat alle 100 kt) Kontion lähestymisajosta, joka suoritettiin GT-kartan (1:400 000) ohkaisimpia viivoja myöten. Menomatkaa kertyi liki tuplaten (1500 km) verrattuna lyhimpään reittiin ja soratiestäkin saatiin nauttia 550 km:n verran. Kotimaamme on kaunis ja tutkimattomia sorateitä löytyy loputtomasti. Sahara Gibraltarin ylityksineen (tukkilautalla) jouduttiin valitettavasti ajanpuutteen vuoksi jättämään väliin.

Retken toiminnallinen osuus alkoi Pulkkilasta, ryhmämme (Enduro Team Make&Pauli) toisen jäsenen asunnolta. Sieltä suuntasimme pitkin metsäteitä Kestilään, josta Manamansaloon, Paltamoon ja edelleen maailman kapeinta (?) pikitietä Ristijärvelle. Hyrynsalmelta Suomussalmelle piti ajaa isoa baanaa mutta sitten päästiinkin taas asiaan eli soralle. Poussu - Kanerva - Kärpänkylä - Riekki olikin sitten oikein survival -meininkiä poroineen kaikkineen.

Yövyttyämme Riekissä suuntasimme Vuotungin kautta tutkimaan Juuman ja Kiutakönkään ihmeitä. Aikamme Käylässä eestakaisin ajeltuamme löysimme vihdoin menoveden jakelupisteen ja lorottelimme tankit kukkuraan. Sieltä päästiin ruostuneiden tienviittojen (sikäli kun syrjäisiltä reiteiltä opasteita löytyy), lukuisten huiloo - ja kartanlukutaukojen, pelästyneiden mummojen, vauhkojen koirien ja autolla ajokelvottomien sivuteiden kautta Vilmatunturin maastoihin. Vilmalla eksymisen johdosta jouduimme Kallunkijärven rantaan, josta oli pakollinen pikitaival Sallaan. Oikeastaan oli tarkoitus yöpyä Vilmatunturilla mutta oli vasta ehtoopäivä, joten oli aikaa muutaman tunnin eksymiseen. Eksyminenhän on enduroretken parasta antia.

Mattilanmäki ja Ahvenvitikko - Haapakumpu -rupeaman jälkeen tie alkoi pienentyä lupaavasti; Ajettuamme kymmenkunta kilometriä savisen niljakasta uraa väylä yllättäen päättyikin suonsilmään. Tie oli kyllä merkattu karttaan muttei maastoon. Todettuamme tilanteen toivottomaksi pystytimme leirin keskelle Sodankyläntietä ja kaivoimme makkarat sekä urheilujuomat esiin. Puhelinyhteydet yllättäen pelasivat, joten saatoimme ilmoittaa paremmille puoliskoille olevamme "täällä jossain".

Aamulla käännettiin nuotit ympäri ja palattiin Ahvenvitikkoon, mistä menikin ajokuntoinen tie tutkimattomien erämaiden ja hienojen maisemien kautta Savukoskelle. Savukoskelta suunnistettiin Kuissuvantoon ja sieltä seurailtiin Luirojokea Tanhuaan, mistä oli enää puolensadan kilometrin tylsä pikipätkä Sodikseen.

Kelit suosivat retkeämme eikä teknisiä murheita pahemmin ollut lukuunottamatta kaasuvaijerin katkeamista. Polttoaineen riittämisenkään kanssa ei ollut erämaassa ongelmia. Yleinen tie päättyi useasti ja monta kertaa ajo oli tien huonokuntoisuuden vuoksi sallittua vain omalla vastuulla.

Kun lähestymisajo on suoritettu asiaan kuuluvalla hartaudella, voi itse Kontiostakin sitten nauttia täysin siemauksin. Olimme jopa askarrelleet (perinne jo toista kertaa) Survival Tour - rallipaidat, joita emme tosin kylmän kelin vuoksi tarjenneet juuri esitellä. Kontiot tuntuvat paranevan vuosi vuodelta, eikä tämäkään tehnyt poikkeusta. Lienee ollut molemmilla tiimin jäsenillä kahdeksas Kontio.

Kuten kuvista näkyy, pyörinä meillä oli Afrikkalainen ja DR500. Afrikkalainen on elementissään pikataipaleilla ja paremmilla sivuteillä kun taas Tohtorin meno paranee sitä mukaa kun väylä syvenee.

Seuraava homma onkin sitten ensi kesän reitin suunnittelu ja armottoman hehkutuksen aloittaminen.

Make ja Pauli, heinäkuu 2000