Tästä retkestä piti alunperin tulla kevätsuraus, mutta aikatauluteknisistä syistä siitä venyi syyssuraus. Reitin ideana oli osittain Isojoen puolella kulkeva, kasitielle johtava Peuralantie, jonka löysimme emännän kanssa autolla retkeillessä. Kyseisellä EK:lla on hyvät mahdollisuudet endurolla nautiskeluun, vaikkei asutuksen takia kovasti sovikaan kaahata (eihän me muutenkaan). Meno ja paluu tuonne suunniteltiin soraa pitkin ja reitti oli valmis. Kun saime Antin kanssa aikataulut sopimaan, laitettiin kurapyörävoorumille taas kutsua muille naatiskelijoille.

Liekö johtunut myöhäisestä ajankohdasta, kutsun reitin vaativuutta ja vauhtia vähättelevästä sävystä vaiko mistä, kokoontumispaikalle lankakaupan pihaan saapui lisäksemme vain Tomppa eXtra Largella. Jarkko ilmoitteli jo etukäteen myöhästyvänsä lähdöstä ja lupasi mennä suoraan laavulle tulia tekemään. Niinpä lähdimme kolmestaan matkaan. Alkumatkasta oli hiukan kivikkoa, pikku polkua ja kunnolla kuraa. Lakuun tuli melekonen lommo pohjapanssariin, kun en peilejä vilkuillessa huomannut väylällä majailevaa isoa kiveä. Panssari on jo onneksi niin muhkurainen, että lisälommot eivät enää haittaa. Naputtelen tuon taas suoraksi talvihuollossa. Kariluoman jälkeen oli pitkiä suoria Isojoen Vanhaankylään saakka ja sitten taas päästiin kunnolla kurvailemaan. Vesijärven lenkki oli tosi hieno ja sitten pian oltiinkin jo Peuralantiellä kurvailemassa. Teimme pikku koukkauksen 8-tien Länsipuolelle ja Metsälässä tulimme takaisin itäpuolelle. Välillä viestitimme Jarkolle, että olemme ainakin tunnin myöhässä arvioidusta laavullesaapumisajasta.

Metsälästä Sandvikin kautta Kärjenkoskea kohti oli aivan järjettömän mutkaista pikku paanaa. Siis sikahienoa. Tässä vaiheessa alkoi myös tulla pimeä, mikä vielä korosti mutkittelun tunnelmaa. Kärjenkosken jälkeen päästelimme vähän suorempia sorapaanoja pitkin Ohrikylään ja sieltä Paulajuurakon laavulle, missä Jarkolla oli jo hyvä hiillos valmiina. Oli mukavaa ja tunnelmallista istuskella nuotion hämyssä, grillata retkievästä ja keskustella moottoripyöräilystä ilman että kukaan pyytää vaihtamaan puheenaihetta.

Sielu ja ruumis ravittuina hyppäsimme hepojemme selkään ja pikku polkuja pitkin saavuimme Puskanperälle. Lentohiekastakin hieman nautittiin. Tiedustelin siellä, josko vielä yksi erikoiskoe ajettaisiin? Sepä olikin jännä, sillä epätasainen savinen penkkatie oli jäänliukas ja kieli keskellä suuta ajaettava. Kun päästiin kovalle maalle ja odoteltiin letkaa kasaan, voitiin todeta yhden ajovalon verran vajausta kokoonpanossa. Tiedusteluretkellä takaisinpäin selvisi, että jonossa viimeisenä tullut oli ottanut liukkaalla äkillisen suunnanmuutoksen ja sukeltanut metsään. Onneksi sillä puolen ei ollut ojaa eikä mopo osunut puihin eikä edes kaatunut, tarvittiin vain hieman apuvoimia sen kiskomiseksi väylälle takaisin. Kurainen loppupalaveri pidettiin päämajalla kahvikupin ääressä.