Koska talviralli oli niinkin lähellä kuin Kurikassa, ei sinne enää voinut olla menemättä. Afrikkalaiseen ei kuitenkaan ole talvivarustusta (enkä uskalla kokeillakaan, etten jää "koukkuun"), joten lähdin matkaan tyttärien moposkootterilla. Sillä pöristelin Kurikkaan leppoisassa muutaman asteen pakkasessa ja kauniissa talvisäässä.

Rallipaikalla oli väkeä kohtalaisen runsaasti, ja myös enduro tiimimme pohjoinen jäsen oli paikalla, joten kerhomme oli edustettuna 100-prosenttisesti. Perjantai-ilta meni normaalissa rallimeiningissä, eli pyöristä puhuessa ja niitä katsellessa, sekä makkaraa paistaessa. Lämpömittaria seurattiin huolestuneena, sillä pakkanen kiristyi illan ja yön mittaan nopeasti, vaikka oli luvattu lämmintä. Eihän siinä muuten mitään, mutta meikäläisen varustus oli mitoitettu nollakelille. Pakkanen laski kumminkin miinus kahdenkymmenen kylmemmälle puolelle, joten yö meni kamiinaan nojaillessa toisten puhistessa makuupusseissaan.

Aamulla oli paljon rauhallisempaa kuin illalla, mistä lie johtuu? Puolenpäivän maissa pakkasin vähät tavarani ja käynnistelin skootterin. Peli hörähti kyllä hyvin käyntiin tulipalopakkasessa, mutta Kiinan helteisiin säädetytyillä seoksilla kaasuun vastaavuus oli aluksi sitä luokkaa, että liikkeellelähdöstä ei meinannut tulla mitään. Hetken kaasuttelu kintaat puhaltimen ilmanottoaukossa kuitenkin auttoi sen verran, että liikkeelle päästiin, ja koneen lämmettyä koko huima suorituskyky oli jälleen käytössä. Kypärän visiiriä oli pakko pitää raollaan, ja siksi seuraavana päivänä kuoriutui paleltunut nahka nenästä...