Copyright (c) by Markku Yli-Pentilä 2008 - kaikki oikeudet pidätetään
Rupeenpa taas työskentelemään tämän Erno Vajaa-projektin kimpussa, tällä
kertaa päiväkirjan muodossa. Elikkä tässä on alku Erno VAjaan
päiväkirjasta, osa asioista
on tapahtunu mulle oikeasti niin ku näissä kuvataan, osa taas
on keksittyjä. Lisäksi perhesuhteet, se mitä tehtiin kenenkäkin kanssa yms. on muutettuja, Erno Vajaalla mm. on isosisko
ja pikkuveli. Isosisko on vuoden vanhempi, pikkuveli neljä vuotta nuorempi.
Aloitin oikeesti päiväkirjan 1. helmikuuta kun korvat puhkaistiin, ja
menin seuraaavna päivänä näkevienkouluun. Koska tästä ehkä saattaa tulla
julkaisukelposta tekstiä tai osaksi julkaisukelpoista, olen muuttanut jo
nimet.
Kerro mitä tykkäät ja haluatko lukea sitä mukaa kun valmistuu, valmiina
vaiko et ollenkaan
t Markku
Keskiviikko 1. helmikuuta
Heräsin neljän aikaan siihen että vasenta korvaa särki. Yritin saada
vielä
nukutuksi, mutten saanut. Niinpä herätin äidin kuuden maissa ja kerroin
että korvaa särkee.
Lähdettiin isän kanssa terveyskeskukseen. Lääkäri pisti jonkin esineen
korvaan ja rupes puhaltelemaan. Se sattui. Lopulta puhkaistiin molemmat
korvat.
Puudutus sattui, puhkaisu ei. Kun vasen korva puudutettiin, sanoin
että ei enää, mutta oikeakin korva puudutettiin. Huudosta tuli mieleen
jollain tavalla tasajalkaa hyppiminen mutta vasta jälkeenpäin.
- Sun kiinnipitämiseen tarvittiin kolme ihmistä, sanoi isä myöhemmin.
Myöhästyin koulusta niin etten ehtiny aamunavaukseen.
Pyörrytti ja huimas, enkä meinannu kuulla kaikkea kun korvissa piti pitää
tuppoja.
- Helmikuu on alkanut raittiisti, sanoi radion uutistenlukija
lukiessaan paikallisuutisia.
- No sulla ainakaa ei, väläytti Unto siihen. Lopulta sain Unton kuitenkin
tajuamaan että raittius tarkoittaa sitä ettei olla humalassa.
Tämä on viimeinen päivä Näkövammaisten koulussa kahteen viikkoon.
Kokeillaan miten pärjäisin näkevien koulussa. Meinataan että siirtyisin
sinne.
Meillä oli jokakeskiviikkoinen juttutuokio puheterapeutin kanssa. Ne
on mukavia.
Isä tuli hakemaan neljältä niinku tavallista. Mitään muutaei
tapahtunu.Luen tälä hetkellä pisteillä kirjaa joka kertoo jostain
planeetasta - siellä on ihmisillä käytössä nk. neula-aseet, on älykkäitä
tietokoneita ja niinpoispäin. Äänikirjana luen jotain joka kertoo
juutalaisperheestä joka joutuu pakenemaan Hitlerin vainoja. En oikein osaa
päättää kumpaa jatkaisin.
torstai 2. helmikuuta
Ensimmäinen päivä näkevienkoulussa. Nyt lähempänä kotoa. Aikasemmin oon
ollu Jyväskylässä koulussa aina yhden päivän kerrallaan, yleensä
torstain, mutta se oli puolitoista vuotta sitten. Sieltä tuli sitte meidän
luokkaan seuraamaan joku opetusta samaan aikaan ja sitte joskus niin että
joku oli niin että mäki olin mukana, ne oli tiistaisin. Kerranki puhuttiin
Jeesuksen kärsimyksistä ristillä uskontotunnilla ja mä jotenki järkytyin
siitä niin että ääni oli ihan kähee. Kyselin siltä näkevältä kaverilta
että mikähän sen tempun teki ja se meinas että Jumala.
Mutta tänään oli ihan uus luokka ja uus koulu. Paitsi että sisko kävi
mua luokkaa ylempänä koulua ja veli ekaa luokkaa mutta niitä tuskin kovin
paljo tarttis nähdä.
Tutustuin heti ekana päivänä yhteen poikaanki. Sen nimi on Pertti.
Mahtaakohan meistä tulla kavereita?
Muuten ei oikein mistää meinannu tulla mitää kun korvat oli lukossa ja
paikat uusia.
Sain maantiedonkirjat kasetilla. Opettaja oli lukenu. Mukavaa.
Perjantai 3. helmikuuta
On ihan erilainen tunnelma täälä koulussa kun seilä toisessa
näkevienkoulussa. Jotenki rennompi. Jäi sellanen mielikuva siitä
opettajasta joka oli luokanvalvojana siellä Jyväksylässä että se oli
ankarampi kun tämä meidän luokanvalvoja.
Lauantai 4. helmikuuta
Tänään oli ihan tavallinen karkkipäivä. Radiosta tuli joku varttitunnin
kuunnelma mutten muista mikä. Taidan mie
l
u
ummin pitää tätä päiväkirjaa vain sillointällöin ja en tiedä viittinkö
aina pistää edes päivämääriä.
Tiistai 7. helmikuuta
Tänään Pertti puolusti mua kun jotkut rupes kiusaamaan mua siksi että oon
sokko. Muuta merkillistä ei tapahtunu paitsi että Sanna kertoi että Pertti
on rakastunu Anneen. Sanoi että sillä on punaset posket, käski mun
koittaa että kuumottaako ja mä koitin ja sanoin että ei kuumota sitte
yhtään, vaikka kyllä ne vähä kuumat oli.
Keskiviikko 8. helmikuuta
Hiihtokilpailut. Opettaja tuli mun kanssa hiihtämään, mä jäin viimeseksi.
- Ei se mitää, ethän sä niin hirvittävän paljo oo hiihtäny taikka käyny
ulkona, lohdutti ope.
En oo tottunu. Täälä on niin paljo oppilaita, ettei kaikille jää samalla lailla aikaa
ku näkövammaisten koulussa. Ja urheilukisoissaki saatoin joskus olla ainut osanottaja kilpailuissa.
osanottaja omassa sarjassa että kultaa tuli varmasti.
torstai 9. helmikuuta
Tänään piti kirjoittaa aine äidinkielentunnilla. Meille annettiin neljä
aihetta joista saa kirjoittaa ja mä kirjotin siitä ensimmäisestä, kun mä
luulin etytä niistä kaikista pitää kirjoittaa. Ei meille näkövammaisten
koulussa annettu kun yks aihe, josta saa sitte kirjottaa. Kun mä palautin
aineeni niin mä kysyin opettajalta että koska niistä muista aiheista sitte
kirjotetaan,. - No voidaan harkita sitäki että voit kirjoittaa muistakin
mutta alunperin oli tarkotus että näistä valitaan vain yks.
Hö, no, tiedänpä ens kerralla, mutta olis ollu kyllä paljo mukavampaa
kirjoittaa siitä avaruusaiheesta kun siitä, mitä tein viikonloppuna.
***jatkuu***
Voit lähettää tekijälle palautetta sähköpostitse tai täyttää allaolevan lomakkeen.